fbpx

Vain muutos on pysyvää – elämässä ja työelämässä

“Älä anna hyvän kriisin mennä hukkaan”, kommentoi kirjailija ja keksijä Perttu Pölönen Yle Uutisissa jo maaliskuun puolivälissä julkaistussa jutussa. Olen pohtinut lausahdusta useaan otteeseen kuluneen kevään ja kesän aikana. Korona on tarkoittanut useille meistä jonkinasteista kriisiä ja tuonut kaikille väistämättömiä muutoksia omaan arkeen. Mutta miten suhtaudumme kriiseihin? Lamauttavatko ne, vai voiko niistä myös oppia jotain? 

Aluksi vaikutti siltä, että itse pääsisin vähällä koronakriisin tuomien muutosten suhteen. Maisteritason opiskelu on ollut muutenkin melko itsenäistä puuhaa, ja luentoja vain muutama viikossa. Nyt ne pystyi helposti kuuntelemaan kotona tallenteina. Repo Workissa olimme jo aiemmin suosineet etätöitä erilaisten elämäntilanteiden ja asuinpaikkojen vuoksi, turhaa matkustamista välttääksemme. Aluksi oli jopa ihanaa jäädä kotiin, usein yöpaidassa, työstämään projekteja omaan tahtiin kahvikupillisen kera. Vapaa-aikaakin tuntui yhtäkkiä olevan enemmän. 

Hävettää myöntää, että aluksi nautin näistä koronakevään tuomista pienistä muutoksista. Kriisitilanteiden seuraukset eivät usein kuitenkaan ole nähtävissä heti, vaan vasta pidemmän ajan kuluessa. Tämä pätee sekä yksilön, että yhteiskunnan tasolla. Omalla kohdallani alkukevään “lomailu” muuttui pian pitkäveteisyydeksi, ja jatkuva kotona oleminen masensi ja passivoi. Rutiinien puute sai olon tehottomaksi, ja aloin taas kaivata toimistolle ja yliopistolle, ihmisten pariin. Työ- ja opiskeluyhteisön merkityksen huomasi vasta sitten, kun se ei enää ollutkaan itsestäänselvyys.

Pölösen mukaan kriisit herkistävät kasvulle. Oman kokemukseni mukaan tämä pitää paikkansa, kriisitilanteet kun tuppaavat tekemään jo valmiiksi haastavat asiat entistä vaikeammiksi. Itse olen joutunut kohtaamaan vaikeuteni sietää epävarmoja tilanteita ja suunnitelmien kariutumista, ja yrittänyt opetella elämään enemmän tässä hetkessä. Kriisitilanteet ovat väistämättä myös pysähtymistä oman elämän ja sen arvojen äärelle. Erityisesti nyt, rajoitusten osittain purkauduttua, jokainen joutuu pohtimaan mikä itselle on tärkeää, ja mistä asioista taas on valmis luopumaan.

Tärkeää olisi, että myös työelämässä jokainen pääsisi toteuttamaan itseään ja omia arvojaan, tekemään itsestä merkitykselliseltä tuntuvia asioita. Repo Workissa haluamme tehdä töitä entistä ihmisystävällisemmän työelämän eteen. Meille se tarkoittaa työyhteisöjä, joissa jokainen saa olla oma itsensä, tulee kuulluksi ja pääsee mahdollisuuksien mukaan myös itse vaikuttamaan omaan työnkuvaansa ja työskentelytapoihinsa. Kuten sanottu, osalle se etätyöskentely sopii, osalle taas ei. Itse tekisin mieluiten jonkinlaista toimisto- ja etätyöskentelyn yhdistelmää.

Haluammekin haastaa työyhteisöjä pohtimaan, mitä koronakriisistä on voinut oppia, etätyöskentelyn käytänteiden ja työyhteisön tuoman merkityksen lisäksi. Antiikin filosofi Herakleitoksen kuuluisan lausahduksen mukaan elämässä pysyvää ja varmaa on ainoastaan muutos. Tämä pätee mielestäni hyvin myös nykyajan työelämään. Pystymme kuitenkin myös itse vaikuttamaan siihen, mihin suuntaan koronakriisi työelämää vie. Ei anneta hyvän kriisin mennä hukkaan!